Oivallus on hyväksi koettu ja testattu joogavinkki, jota jokainen joogaaja voi kokeilla itse tykönänsä ja/tai joogaryhmässä.
Toinen Oivallus: Älä suorita.
Olipa kerran oppilas, joka joogasi ahkerasti opettajansa johdolla. Hän halusi osoittaa miten etevä hän jo oli ja mitä kaikkea hän oli joogasta oppinut. Intensiivisen joogaviikon kuudentena aamuna häntä kuitenkin väsytti ja olo oli voimaton. Aamuharjoituksen aikana silmissä sumeni ja pyörrytti, ja hänen oli käytävä pitkäkseen. Iltaharjoituksen koittaessa oppilaasta tuntui, ettei hän jaksaisi liikuttaa enää eväänsäkään. Hän meni opettajansa luo ja sanoi: "Olen ollut tänään väsynyt ja aamulla huimasi. En tiedä miten jaksan joogata. Ehkä joudun välillä vain lepäämään matolla." Opettaja vastasi viisaasti: "Teet vain juuri sen, mikä tuntuu nyt hyvältä. Älä tee sen enempää, mutta älä myöskään vähempää."
Oppilas paneutui makuulle virittäytymään harjoitukseen. Häntä jännitti miten tässä kävisi. Vähitellen harjoitus alkoi. Sen edetessä oppilas teki sen mihin hänen voimansa riittivät ja kuunteli itseään.
Illalla nukkumaan mennessään oppilas makasi pohdiskellen vuoteessa. Hänestä tuntui, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Illan joogaharjoitus oli paras, jossa hän oli koskaan ollut. Hän oli ollut niin uuvuksissa, että oli vihdoin antanut itselleen luvan tehdä vain sen, minkä pystyi ja jaksoi. Hän oli väsymyksessään luopunut suorittamisesta ja näyttämisen halusta. Opettaja oli antanut hänelle luvan aidosti kuunnella itseään ja luopua kaikesta ylimääräisestä. Hän teki harjoitusta vain itseään varten eikä vaatinut itseltään mitään. Oppilaasta tuntui voimakkaasti, että pieni iloinen joogalamppu syttyi jossain hänen sisällään. Sinä yönä hän nukkui rauhallisesti ja unia näkemättä.
Aamulla oppilas meni opettajansa luokse ja kertoi havainnoistaan. Hän lisäsi: "Ei tämä vielä valaistuminen ole, mutta pieni lamppu syttyi silti." Opettaja katsoi häntä lempeästi ja sanoi: "Huomasin, että teit iltaharjoitusta hyvin keskittyneesti ja olit siinä läsnä. Itse asiassa aika suuri lamppu syttyi."
Tästä opimme, että kaikkea jännittävää ja odottamatonta voi tapahtua Suomen Joogaopistolla.
Ihmisessä on luultavasti sisäänrakennettuna ominaisuus, joka ajaa meitä suorittamaan, antamaan parastamme ja näyttämään muille kuinka hyviä olemme eri asioissa. Ilman tätä suorittamisen tarvetta pyörää, sähkölamppua ja kännykkää ei olisi keksitty. Ihmisellä on tarve kehittää itseään ja ympäristöään ja helpottaa elämäänsä kaikenlaisilla keksinnöillä. Jooga puolestaan asettaa haasteen opetella pois tästä suorittamisen ja näyttämisen tarpeesta. Harjoitusta tehdään itselleen, silmät suljettuina, keskittyneenä omiin tuntemuksiin. On vaikea päästää irti siitä ajatuksesta, että joku tarkkailee, katsoo tai arvioi suoritustamme. Liikuntatunneilta tuttu mittaaminen, ajan ottaminen ja paremmuusjärjestykseen laittaminen ei kuulu hathajoogaan. Kukaan ulkopuolinen ei arvioi asanasi täydellisyyttä. Sisäinen tuntemus siitä, että olen "oikeassa" asennossa, on tarpeeksi hyvä. Opettaja tai ohjaaja voi toki linjata kehoasi tarkemmin, jotta vältetään turhia kipuja esim. selässä tai niskassa.
Kun jollain harjoituskerralla päästät aidosti irti ja hellität joogan vietäväksi, huomaat kyllä eron suorittamisen ja hellittämisen välillä. Tunne on mahtavan vapauttava.
Kun maltat joogata suorittamatta, harjoituksen vaikutukset tuntuvat kehon, hengityksen ja mielen tasolla moninkertaisina.
Ensimmäisen Oivalluksen voit käydä lukemassa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti