Luontojoogaa

Luontojooga voi yksinkertaisuudessaaan olla sitä, että menee metsään.

Aja sinne vaikka pyörällä, jätä se jonkun puun juurelle ja lähde kävelemään. Kuuntele mieltä ja sisäistä tunnetta siitä mikä on tänään oikea suunta. Jos tuntuu, että jalkapohjat haluavat syvemmän kosketuksen maahan, riisu kengät ja sukat, astele paljain jaloin, vaikka jokunen käpy saattaakin käydä kipeästi keskelle jalkapohjaa. Tunne lämmin maa, kuivat neulaset, joustava metsänpohja. Anna luonnon maadoittaa ja tuoda elinvoimaa. Tunne, miten joka askeleella maasta kumpuaa voimaa.  Katsele ympärillesi, huomaa muurahaiset, mustikanvarvut, metsätähdet, kielot. Tunne metsän tuoksut: pihlaja, kielo, mänty, maa.

Jos joku paikka kutsuu pysähtymään, tee se. Istu kivelle, katsele ympärillesi, huomaa yksityiskohdat ja anna vihreän rauhan vaikuttaa. Aika saa kulua, ei ole kiirettä. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, olla vaan paikallaan. Jos mieli on maassa, olkoon. Jonkin ajan kuluttua alakulo vaihtuu ehkä huomaamatta hymyyn, käsivarrelle istuva hyttynen ei häiritsekään. Lintujen laulu, oksistojen rapina yläilmoissa vaipuu taustalle. Tilalle tulee kuin hiipien tyyneys, seesteisyys, ilo. 

Makaan syrjäisellä polulla. Aurinko paistaa jostain lehvien välistä. Tuoksuu metsälle. On vain tämä hetki, minä lähellä itseäni, tässä ja nyt. Neulasia, kaarnaa ja jäkälää hiuksissa. Vaatteet täynnä metsäisiä roskia. Naurattaa. Luonnonlapsi elementissään.  Luonnollisinta meditaatiota, läsnä tässä hetkessä, mielessä ei liiku mitään. On vain vihreä metsä, iltapäivä ja polku, jolla ei liiku ketään. 

Kun jossain vaiheessa päätän nousta, ravistelen neulaset ja muut "roskat", kävelen paljan jaloin, kengät kädessä, hitaasti, hitaasti takaisin polkua, ohi tuon pihlajan, ohi tuon muurahaiskeon ja hevosenläjän. Aurinko paistaa, metsä tuoksuu. Askel on kevyttä kevyempi, ilmava. Pyörä kulkee melkein itsestään, melkein polkematta kohti kotia. Luontojoogaa, metsäterapiaa parhaimmillaan. Suositellaan jokaiselle, joka viihtyy luonnossa.