Aamu sarasti tänään huomattavasti vähemmän helteisenä kuin viime viikolla, ilma oli suorastaan viileän autereinen. Reippaat joogaajat kerääntyivät silti Kupittaalle puistojoogaharjoitukseen ja pääsimme myös kotiin ennen kuin pisarat alkoivat putoilla maahan saakka. Kuuma kookostee kruunaa raikkaan aamun ja lämmittää kylmät sormet.
Turun Kupittaanpuistossa puistojoogan teemana on tänä kesänä Aistit. Wikipedia, tämä ei aina ihan paras lähde, kertoo aisteista seuraavanlaisesti: "Aisti on eliön keino havainnoida ympäristöään."
"Ihmisen aistien lukumäärä riippuu määrittelijästä. Esimerkiksi
tuntoaistin alueella on monta erilaista vastaanotinta eli
reseptoria, jolloin vaikkapa kutituksen aistiminen sisältää vaikeita
määrittelykysymyksiä. Perusaisteissa seuraava jäsennys on ehkä toimivin:
makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti.
Esim. nälkä on sisätuntemus. Tuntoaisti voidaan jakaa
kosketus-, värinä-, lämpö-, kylmä-, kipu-, asento- ja paineaistiin. Yleensä aistit
integroituvat toimimaan hyvin yhdessä ja ihmisen havainto itsestään ja
ympäristöstään koostuu monien aistien antamasta kokonaiskuvasta. Kuudennella aistilla tarkoitetaan vaistoa
tai muuta paranormaaliksi luokiteltavaa aistimistoimintaa, kuten kykyä
tietää asioita ennakolta. Tällaisia aisteja ei ole tieteellisesti
pystytty todentamaan. Ihmisen kykyä aistia muuta sähkömagneettista säteilyä kuin valoa ja lämpösäteilyä on myös tutkittu, mutta todisteita tällaisesta sähköyliherkkyydestä ei ole saatu."
"Eläinkunnassa esiintyy aisteja, joita ihmisellä ei ole. Hait paikantavat saaliitaan heikkojen sähköimpulssien perusteella. Myös nokkaeläimillä on sähköaisti. Linnuilta on löydetty herkkyyttä magnetismille, jonka avulla ne suunnistavat maan magneettikentässä. Lepakot taas käyttävät kaikuluotausta ympäristön esineiden havainnointiin ja saaliiden löytämiseen. Kaloilla on kylkiviiva-aisti, jolla aistitaan ympäristön värähtelyjä, petokalat käyttävät aistia saalistukseen ja saaliskalat suojautumiseen petokaloilta. Kalkkarokäärmeillä on infrapuna-aisti. Koiria
käytetään monissa tehtävissä niiden erinomaisen hajuaistin takia.
Monilla eläimillä aistit ovat tarkempia kuin ihmisellä tai ne toimivat
eri osassa valon tai äänen spektriä kuin ihmisen aistit."
Miten aistit sitten liittyvät joogaan? Joogaharjoituksessa ihmisen mielenliikkeet hiljenevät hitaan ja tietoisen kehon harjoituksen sekä oman hengitysrytmin seuraamisen myötä. Aistit terävöityvät havainnoimaan ympäristöä sekä kehon ulkoisia ja sisäisiä tuntemuksia. Opimme myös pikku hiljaa sulkemaan ulkoiset ärsykkeet pois mielestämme ja keskittymään omaan joogaharjoitukseemme. Tarkkailemme mitä sisällämme tapahtuu, miltä tämä liike tuntuu? Missä se tuntuu? Mitä tapahtuu kun pysähdyn? Kun asetumme asanaan, aistit ovat valppaina, mutta samalla levossa. Keho on pysähtynyt asanaan. Hengitys kulkee kuin itsestään, ponnistelematta. Mieli on pysähtynyt ja ajatusten väliset tauot pitenevät. Olen läsnä tässä tilassa ja tässä hetkessä, läsnä itsessäni.
Harjoituksen myötä aistit toimivat luonnostaan herkemmin myös arkielämässämme, johon joogan olisi tarkoitus sulautua osaksi jokapäiväistä toimintaamme ja ajattelumaailmaamme. Esimerkiksi voi huomata miten makuaisti on hienovaraisempi, kuulo herkistyy luonnon äänille tai miten metsässä istuessaan tuntee olevansa vahvemmin läsnä tässä hetkessä, tikan koputellessa käkkärämännyn latvassa ja tuulen puhaltaessa hiuksiin. Jooga voi auttaa pitkässä kassajonossa, kun hengittää syvään, sulkee hetkeksi silmät ja ajattelee, että ei tässä ole kuitenkaan niin kiire.
Tuntoaistia voi harjoittaa esimerkiksi juuri nyt menemällä takapihalle. Aurinko paistaa ja vettä ripottelee aivan kevyesti. Voi kokeilla miltä tuntuu, kun pieniä pisaroita putoilee päälaelle, kasvoille ja kielelle, sekä käsivarsille ja paljaille varpaille. En kuitenkaan mene ulos, vaan teen harjoitusta mielessäni. Mielikuvistuspisarat kutittavat päänahkaa ja kielellä tuntuu hassulta. Aurinko paistaa mielen sisälle saakka ja hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti