Kuuden Aistin Jooga alkaa pysähtymisestä.
Pysähdyn laiturille, istun alas ja otan mukavan istuma-asennon, jossa selkä on hyvin ojentuneena. Käännän kasvot kohti aurinkoa. Hengitys tyyntyy kuin itsestään.
Aloitan pranayama-harjoituksen pullistaen ensin vatsaa. Ilma virtaa keuhkojen alaosaan. Tunnen, miten rintakehä laajenee ja kylkiluut loittonevat toisistaan; keuhkojen keskiosa täyttyy ilmasta. Vedän ilmaa vielä sisään niin, että solisluut kohoavat ja tunnen, miten ilmaa virtaa aivan keuhkojen ylimpiin osiin saakka. Tämän jälkeen sykli kääntyy toisin päin: vedän napaa kohti selkärankaa: ilma puristuu ulos keuhkojen alaosasta, sitten kylkiluut painuvat kasaan ja keuhkojen keskiosa tyhjenee. Viimeisenä solisluut laskeutuvat alas, hartiat rentoutuvat ja keuhkojen yläosakin tyhjenee. Teen täydellistä joogahengitystä joitakin kertoja, ja huomaan miten hengitysten väliin syntyy spontaaneja taukoja, jotka vähitellen pitenevät. Tarve hengittää sisään tai ulos ikään kuin pienenee, tyyntyy.
Kun sitten jätän tietoisen syvähengitysharjoituksen, huomioni kiinnittyy laiturin kevyeen liikkeeseen, jonka aallot luovat. Tuntoaistini kertoo, että hiukan tässä heijataan, mutta luotan laiturin kantavaan voimaan. Samalla korva höristää laineiden liplatusta laituria vasten, taustalla kohisee koski. Yläpuolella kirkuu lokki. Iholla tuntuu raikas tuuli ja lempeä aurinko. Jostain kantautuu vieno tuomen tuoksu. Kun avaan silmät, edessä leviää aaltoileva vesi, sininen, pilvetön taivas, juuri lehteen puhjenneita suuria pajuja, jotka kaartuvat veden ylle. Yhden pajunoksan kaaren alta näkyy idyllinen 50-luvun maatila pää- ja ulkorakennuksineen. Suljen silmät, tunnen, miten vesi liikuttaa pontonilaituria. Täydellinen hetki - ilman ainuttakaan ajatusta. Tätä voisi kutsua onnellisuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti