Siitä alkaa vapaus! Liikunnan ilo! Tossu nousee iloisesti ja matka taittuu reippain askelin. Lämpö tulvahtaa käsiin ja puna nousee poskille. Reipas lenkki ihanan raikkaassa marraskuun ilmassa saa veren kiertämään, aineenvaihdunnan liikkeelle ja mielen kevyeksi. Jossain vaiheessa lenkkiä huomaan, miten tasaiseen tahtiin askel vaihtuu; vasen - oikea - vasen - oikea, ilman sen suurempaa eforttia. Liike tuntuu vahvana alaraajoissa. Jooga ulottuu näin myös lenkille, joka huomaamattani on muuttunut meditatiiviseksi reippailuksi. Päässä ei pyöri mitään erityisiä ajatuksia, mieli on tyynen levollinen ja samaan aikaan seesteisen pirteä, keuhkot tuulettuvat, olo on hyvä ja tasapainoinen. Hymyilyttää.
Tätä on jooga. Keho, hengitys ja mieli ovat lähentyneet toisiaan, seuraavat toistensa rytmejä. Aistit ovat yhtä aikaa levossa ja valppaina. Joogan tilassa ollaan läsnä, erilaisessa tilassa kuin arkisissa puuhissamme. Ollaan tietoisesti tässä ja nyt, havainnoiden ympäristöä, tietynlaisessa omassa tilassa - olisiko se sitten se kuuluisa flow.
Lenkillä flow-tilan voi totisesti tuntea. Endorfiinit ryöpsähtävät ja tuovat tullessaan täydellisen hyvän olon. Pysähdyn hetkeksi, teen pari asanaa ja hyvää venytystä kuunnellen kehoni tarpeita ja viestejä. Eteentaivutuksessa veri humisee päässä, kädet on korkealla ilmassa ja takin sisään puhaltaa viilentävä syksyinen tuuli. Olo on kerrassaan mahtava.
Tassuttelen lopun matkaa rauhassa, tunnustelen olotilaa ja nautin väriloistosta, hyvän lenkin jälkimainingeista... ja haaveilen kuumasta saunasta.
Puistotätipuistossa iloinen pikkutipu juoksee äitiä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti