Kyseessä ei ole trendikäs joogamuoto lähes 40-asteisessa kahluualtaassa,
vaan ehtaa hathajoogaa sateisessa Kupittaanpuistossa puoli kahdeksalta
maanantaiaamuna.
Pyöräilin kotiin aamujoogan jälkeen tippa nenänpäästä roikkuen, mutta riemukas hymy
huulilla ja pilke silmäkulmassa. Lähdin puistojoogaamaan positiivisin
mielin, vaikka säätiedotus uhkasikin aamukuudelta mörkömäisellä
saderintamalla. Ajattelin, että saadaanpahan pieni kesäseikkailu jos
oikein tulee sadetta niskaan! Nyt istun sohvalla höyryävän kuuma
kookostee vieressäni ja katselen ikkunasta harmaata taivasta.
Joogasimme tänään vanhojen puiden muodostaman lehväkaton alla sateen
ropistessa korkealla latvuksissa. Ylös katsoessa näkyi vihreitä suuria
lehtiä ja siellä täällä pala taivasta. Puiden muodostaman katoksen
ulkopuolella satoi kaatamalla ja me vain joogasimme tyytyväisinä silmät
suljettuina, vaikka välillä lehtien välistä putoili tippa jos toinenkin. Ihanan tunnelmallista! Ohikulkijat katsoivat kummissaan joogaavaa joukkoamme... Lopettelimme tunnin hieman etuajassa, kun olosuhteet alkoivat muuttua liian kosteiksi. Ennen lähtöä hengittelimme kuitenkin aivan rauhassa ulos huolet ja murheet ja sisään positiivisia, lempeitä ajatuksia. Sateisen ja kolean aamujoogan jälkeen
on kyllä voittajafiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti